Yksi päivä Los Angelesissa

Rantaleijonien, karvanaamojen, kodittomien ja pullistelijoiden mekka ei ole helpoin mahdollinen kaupunkilomakohde. Välimatkat ovat valtavia ja liikkuminen ei ole erityisen helppoa tai halpaa.

Liikkumista helpottaa jonkin verran maailman parhaaksi väitetty moottoritieverkosto. Sinänsä väite pitää kyllä paikkansa, mutta jotain parantamisen varaa tuossa touhussa olisi. Liittymäkaistat tuntuvat aivan liian lyhyiltä ja niiden merkinnät ovat välillä epäselviä. Tosin epäselvyyttä on ollut havaittavissa koko matkan ajan. Liikenteeseen tottuminen ja varsinkin paikallisten kanssa saman vauhdin löytämien vaatii aikaa.

Meille oli siis varattu kokonainen päivä Los Angelesia varten. Vuokrasimme auton, koska taksikuski väitti hinnoiksi melkoisen kovat lukemat. Pelkästään meno Santa Monicaan hotellilta olisi maksanut 70 dollaria. Auto irtosi koko päiväksi rajattomilla maileilla ja täydellä vakuutuksella vajaalla 200 eurolla. Tarvitsi ainoastaan opetella ajamaan hulinassa. Homma sujui oikeastaan paremmin, kuin osasin odottaa, joten vuokraaminen kannatti. Taksilla ei esimerkiksi olisi kannattanut lähteä illalla Griffith Observatorylle maisemia katselemaan.

Möhkö. Hirveän pitkä keula, kova meteli ja mitään ei tapahtunu, kun kaasua polki. On se silti kiva.

Aamupalalla kävimme aivan Santa Monican rannan kupeessa Ye Olde Kings Headissä. Hyvä englantilainen aamiainen ihan kohtuulliseen hintaan. Mainittakoon, että ei muuten tarvitse kotiin päästyä syödä pekonia ihan heti. Alkaa tulla tuote jo korvista pihalle. Ei nimittäin ole ruokaa, mihin sitä ei täällä ole laitettu. Poikkeuksena tässä englatilaisessa aamiaisessa oli filepekoni, kun kaikkialla muualla pekoni on ollut ihan tavallista.

Ihan kiva paikka, mutta tarjoilijoiden vääntämä "brittiaksentti" ei oikein toiminut. Toisilleen puhuivat ihan vaan californiaa ja asiakkaille vääntämällä. Noh, kai se on tunnelmaa.

Aamiaisen jälkeen kävimme tutkailemassa ranta-alueen ostareita ja kävelykatua kauppoineen. Kovat hinnat, paljon väkeä. Silti tuli ostettuakin jotain, koska hinnat olivat joillakin tuotteille reilusti edullisemmat kuin Suomessa. Sivuhuomautuksena sellainen seikka, että kannattaa ostaa vaatteet vaikka Walmartista jos hintaa ajattelee. Merkkivaatteita löytyy ja murto-osalla Suomen hinnoista. Itse ostin amerikantokmannista Wranglerin housuja, paitaa, vyötä ja kaikkea pientä. Hintaa tuli yksien Suomesta ostettujen Levisten verran.

Santa Monican laituri veti porukkaa pääsiäisen kunniaksi melkoisen runsaasti. Kaikkien oli tietenkin pakko pakkautua laiturille, kuten meidänkin. Väki näytti viihtyvän myös rannalla ja varsinkin Muscle Beachilla joogaamassa ja patsastelemassa samalla kun kodittomat yrittivät kerätä jotain kierrätettäväksi kelpaavaa turistien jäljiltä. Muusikoksi ei muuten kannata ruveta ainakaan täällä. Joka toinen koditon oli epäonnistunut rokkitähti.

Illan tullen lähdimme etsimään reittiä Hollywood-kyltille, mutta pettymykseksemme saimme huomata, että tie oli suljettu, eikä kyltin luokse päässyt. Suljetulta tieltä oli kuitenkin opasteet Griffith Observatorylle, jonne keulan suuntasimme. Tiet ovat muuten tuolla vuorilla oikein hauskoja ajella, mutta kyytiläisillä ei tuntunut olevan niin mukavaa. Mutkat ja mäet aiheuttavat helposti matkapahoinvointia.

Observatoriolla oli paljon väkeä, kun saavuimme paikalle. Parkkipaikan löytämiseenkin meni tovi.

Näkymä vuorelta kaupungin ylle kertoi paljon. Savusumun määrä on järkyttävä, vaikka yöllä näkyykin kauemmas. Päivällä tilanne on vielä pahempi. Toinen asia, joka pisti oikeasti miettimään, on kaupungin koko. Mihin tahansa päätään käänsi, näki vain kaupungin valoja, taloja ja autojonoja.

Matka alkaa olla ihan okeasti finaalissa ja kohta lähtee lento Suomea kohti. Uuden matkan suunnittelun voi varmaan jo aloittaa?