Tulsasta Clintoniin

Ajatusten järjestely on todella vaikeaa. Kun ajaa monta päivää putkeen, alkaa päivien järjestys sekoittua, eikä yöpaikkojen järjestyskään tahdo päässä oikein selvitä. Onneksi lähes kaikki löytyy papereista ja internetistä.

Edelliseen päivitykseen sen verran korjausta, että välimatka oli reilu 320 mailia. Kirjoitellessa muistelin väärin ja tuohon tuli vielä pieniä kiemuroitakin matkalle. Tulsasta lähtiessä matka jatkui aluksi valtatie 44 pitkin, mutta siirryimme pinemmälle vanhalle tielle Bristown kohdalta. Vanha Route 66 siis kulkee osittain valtateitä pitkin, mutta välillä valtatiet oikaisevat reittiä ja vanha tie kiermurtelee sivummalla. Tässä vaiheessa tiet alkoivat ensimmäistä kertaa olla motoristille mieluisia. Vähän liikennettä, 65 mailia tunnissa, kapeaa, mutkaista ja mäkistä tietä. Ja mikä parasta; hyvälaatuinen pinnoite. Samaa ei ehkä voi sanoa alkumatkasta. Osittain tiet olivat näihin verrattuja ajokelvottomia.

Rock Cafe oli oikein hyvä paikka pitää tauko helteessä.  Stroudissa sijaitsevan kahvilan vessan seinä toimi muuten vieraskirjana.

Jos jotain matkalta löytyy niin Route 66 -museoita. Pysähdyimme Chandlerissa vilkaisemaan miltä näyttää entinen valtion varustevarasto. Sisäänpääsyä ei kalliiksi voi haukkua, mutta jos koko kolmen dollarin edestä haluaa museota, niin kannattaa varata aikaa. Sisällä iso osa informaatiosta tuli videoista ja audioesityksistä, jotka vaihtelivat parista minuutista kymmeneen minuuttiin. Itse käytimme aikamme valokuvanäyttelyn katseluun.

Ja jos noita museoita on paljon, niin on kaiken maailman gift shopiakin. Joten jos jonkun ohitat, niin seuraava on nurkan takana, joten ei huolta.

Arcadian Pop's diner kannattaa käydä katsomassa jos ohi ajaa. Ruoka on laadukasta ja järkevän hintaista. Täältä löysin muuten myös ensimmäisen gluteenittoman hampurilaisen tällä reissulla. Limonadivalikoima on tämän paikan suurin nähtävyys. Pulloja riitää joka lähtöön, mutta voin parista maistiaisesta sanoa, että sokeria voisi olla vähemmänkin noissa liemissa. Kokemusta ei voi sanoa kovin raikkaaksi. Etiketit sen sijaan olivat huikeita!

Oklahoma Cityssä tajusin oman pienuuteni. Jos pelkän kaupungin ohittamiseen maileja kuluu liki 30, voi sanoa kaupunkia suureksi. Kaupunki itsessään ei suuria himoja herättänyt ja helle painoi jo päälle, joten päärimme painella suoraan Clintoniin heti, kun pääsimme kaupungin rajojen ulkopuolelle.

Clintonissa emme oikeastaan ehtineet tehdä mitään erikoista. Kävimme iltapalalla Montana Mike´s -nimisessä pihvituvassa, joka oli koristeltu eläintentappovälineillä ja täytetyillä raadoilla. Tämän jälkeen pyörähdimme paikallisessa K-Marketissa, eli K-Martissa. Illan kohokohta oli tietenkin pyykkivuoro. Pakollinen sellainen, sillä puhtaat vaatteet pääsivät loppumaan oikeastaan jo aikaa sitten.

Turistirysä juuri ennen Clintonia. Jottei pyörä karkaa tieltä, pitää kahvia hörppiä. Kävimme samalla haistelemassa paikallisia biisoneita Cherokee Trading Postilla. Samalle haisee, kuin suomessakin.