Vuoriston oma hipsteri-city

Taukopäivä pyöristä tarkoittaa automaattisesti useiden mailien kävelyä auringossa ja tuulessa. Kaikki kehoittivat käyttämään Santa Fen lukuisia turistinhöynäytyspalveluita hyväkseen, joten niin päätimme tehdä. Aivan keskustan alue oli selkeästi turisteille tarkoitettu, eikä paikallisia siellä juuri pyörinytkään.

Cerillos Street, jonka varressa Courtyard Marriot sijaitsi. Kyseinen hotelli toimi siis majoittajana. Sunnuntaina katu oli todella hiljainen ja iloksemme havaitsimme, että Santa Fessa oli tarjolla myös julkista liikennettä ja polkupyörille omat kaistat.

Joku satunnaisesti valittu meksikaanon pick-up. Ihan vain siksi, koska tällainen pitäisi saada kotiinkin.

Keskustaan mennessä kävimme pyörähtämässä muutamassa pienemmässä putiikissa. Kowboyz oli todella iloinen yllätys. Liike, joka myy käytettyjä cowboy-henkisiä vaatteita kohtuulliseen hintaan. Saappaita ja stetsoneita olisi saanut kymmenesosalla uuden hinnasta ja osa tuotteista jopa vastasi uusia. Itselleni olisin mielelläni stetsonin ostanut, mutta kuljettaminen osoittautui taas ongelmaksi.

Mukaan kävelyltä tarttui kuitenkin jotain. Pieni mausteita myyvä liike houkutteli kadulta sisään tuoksullaan. Mausteita sai vapaasti maistella ja haistella ja maistiaiset heiteltiin pitkin lattioita. Siitä siis huumaava tuoksu. Mukaan tarttui paria eri maustesekoitusta.

Kowboyz sijaitsi vain parin korttelin päässä kiireisimmästä keskustasta, mutta hinnat olivat silti järkevät.

Savory Spice Shopista saa muuten tilattua tavaraa myös netin kautta. Kyseessä on siis USA:n mittakaavassa pieni ketju.

Varsinainen turistikeskusta oli muutaman korttelin kokoinen keskittymä kaikenlaisia koru- ja vaatekauppoja historiallisen keskustan alueella. Tarjontaa oli valokuvausliikeestä hopeaseppään ja "käsintehtyihin" intiaanivaatteisiin. Hinnoista sai muuten lähes 60% pois ihan kysymättäkin. Yllätys?



Päivän aikan kävimme muuten myös happibaarissa ja hieronnassa. Porvarihipsteritouhuja, sanon. Silti selkä oli parempi kuin aamulla.

Iltapäivää kohti myrskypilvet nousivat taivaalle ja illan aikana alkoi tuulla todella kovaa. Onneksi ehdimme takaisin hotellille ennen myrskyä. Sään muuttuminen oli ikävä tulevaa päivää ajatellen. Varavaatteet oli lähetetty Suomeen päivää aikaisemmin, joten aamu aiheutti jännitystä. Eikä päivän valjettua keli todellakaan ollut lupaava. Lämpötila oli -4 Celsiusastetta ja lunta leijaili taivaalta. Hieno sää lähteä ajamaan kohti Gallupia.

Lunta leijaili taivaalta onneksi vain hissukseen.

Gallupiin matkaaminen oli melko tuskaista. Ensimmäisen 45 minuutin aikana keli ei tuntunut lämpenevät laisinkaan. Lähestyimme Albuquerquea ja mittari näytti edelleen noin 35 Fahrenheitia. Onneksi fiksuna miehenä ostin vankkaa Walmart-laatua olevat pukinnahkarukkaset ohuiden ajohanskojen tilalle. Ne toimivat ja siksi tälläkin hetkellä pystyn kirjoittamaan.

Albuquerquessa pysähdyimme sattumalta kohdalle osuneeseen Harrikkaliikeeseen. Yritimme vältellä vaatteiden ostoa ja samalla korjautimme toisesta Electra Glidesta pudonneen kyytiläisen selkätuen, ihan ilmaiseksi.

Tuo selkätuki ei muuten ollut ainoa osa, joka näistä vehkeistä on matkalle jäänyt. Itse löysin omastani löysia ruuveja ja Softtailista putosi jonnekin tuntemattomalle pätkälle vaihteenvaihtaja. Kyllä, vaihteenvaihtaja. Tosin onneksi vain toinen puoli, eli se taempi, jota vähemmän tarvitsee. Pakko myöntää, että ei tämä laatu aivan täysin vakuuta. Ymmärrän täysin niitä ihmisiä, jotka Harrikan ostettuaan purkavat sen täysin osiin ennen metrinkään ajoa.

Gallupiin matkatessa pysähdyimme myös Grantsin kaivosmuseossa, josta toivoimme saavamme lämpöä kehoihin kylmälle loppumatkalle. Toisilla se toimi, toisilla ei. Toinen apukuskeista oli perillepäästyämme täysin jäässä, vaikka lämpötila oli noussut jo 50 Fahrenheitin tienoille.

Kaivosmuseolla toimi oppaana uraanikaivoksessa 43 vuotta toiminut kaivosmies. Harmikseni unohdin kaverin nimen pistää ylös, mutta eiköhän tuo vielä jotain löytyne.

Museon edustalla oli yksi vanhoista kaivoskoneiden teristä. Melko iso poranterä.

Gallupiin päästyämme päätimme lähteä vielä pienelle iltalenkille Red Rock Parkiin. Ehdimme puistoon juuri ennen auringonlaskua ja pääsimme ihailemaan auringon painumista taivaanrantaan samalla kun toiselta puolelta  kohosi täysi kuu. Puoli kahdeksan aikaan pitikin jo tiivistää tahtia, että ehdimme ennen pimeän tuloa takaisin pyörän luo.

Huomenna edessä on Flagstaff. Ajattelimme kerrankin nukkua aamulla pitkään ja muut matkalaiset saavat sillä välin käydä rauhassa puistossa vuoristokävelyllä. Katsotaan toteutuuko ajatus.