Matka mantereelta toisella alkoi sujuvasti neljän tunnin yöunilla. Hostellin käytäviltä kantautunut rähinä suomalaisten ja ilmeisesti viroilaisten välillä piti hieman normaalia virkeämpänä, vaan eipä nuo unet olisi varmaan muutenkaan kovin pitkät olleet. Puoli kuudelta kun piti olla kentällä hoitamassa check-iniä.
Aamupala kiskaistiin pikaisesti brunssihengessä boardingia odotellessa. Yllättäen tällä kertaa odottelu meni ilman sen kummempia panikointeja normaalista poiketen. Ei sillä, että tapana olisi.
Lento Frankfurtiin oli etuajassa. Saimme pienen hetken julkisuutta, kun boardingin neitokaiset kuuluttelivat kentällä Anttila/Inkinen-paria ja matkakumppaneita. Ajateltiin fiksusti, että eipä sinne kiire ole, kun jonottamaan joutuu kuitenkin. Ei jouduttu.
Vaihto Frankfurtissa oli ns. saksalaisen tehokas. Ei tarvinnut vatuloida saati odotella sen kummemmin.
 |
| Tämä oli se kone, jolla emme lennä. Laitoin kuvan, koska kone. Meillä oli siis Boeing 747-8. |
Tällä hetkellä istun Chicagoon matkaavassa koneessa ja jotakuinkin Grönlannin kohdalla ollaan. Kovana jätkänä otin kuvan koneesta ennen lähtöä ja koneeseen astuessa huomasin, että olikin väärä kone, jota kuvasin. Eipä sitä onneksi kukaan tiedä.
Istuminen kuumassa ja täyteen ahdetussa koneessa ei vieläkään ole minun juttuni. Ei todellakaan. Onneksi sattui edes juttuseuraa penkkiriville. Luulin olevani suulas, mutta onneksi yhdysvaltalainen Chicagoon matkaava teollinen muotoilija on vielä suulaampi.
Jotenkin tuntuu, että uni alkaa kohta maistua ja sitä myöden unirytmi heittää sitten kärrynpyörää. Vielä kuitenkin 5 tuntia matkaa jäljellä, joten pakko on varmaan nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti