Jokainen elokuvia katsonut ja moottorin pärinästä nauttinut on varmasti joskus haaveillut Yhdysvaltojen tunnetuimman valtatien päästä päähän ajamisesta.
Route 66 on ollut mielessä pienestä pellavapäästä asti. Siitä saakka, kun reitistä ensimmäisen kerran kuulin ja jotain ymmärsin. Tuolloin mantereen pääväylän läpi ajaminen olisi pitänyt tietenkin suorittaa nelipyöräiselllä.
Teinivuosien aikana unelma vaihtui kaksipyöräisten puolelle ja alle piti tietenkin saada HD. Jossainhan sitä näissäkin hommissa pitää tinkiä, joten pyörän malli ei aivan unelmien mukainen ole. Jollain sitä pitää aloittaa.
Unelman toteuttaminen otti ensimmäisen oikean askeleen eteenpäin, kun kaveri kysyi ohimennen kiinnostusta Amerikan reissuun puolisentoista vuotta taaksepäin. Vastasin välittömästä myöntävästi ja hetkeäkään epäröimättä.
Siitä alkoi miettiminen ja asioiden selvittely ja tuolloinen kyytiläisehdokaskin suostui muistaakseni ilman sen kummempia maanitteluita, vaikka ajankohdasta ei vielä ollut sen tarkemmin tietoa. Kyseinen kyytiläinen asuu nykyään saman katon alla ja intoilee matkasta vähintäänkin yhtä paljon.
Nyt on edessä viimeiset viikot ja matkan lopulliset valmistelut. Loputkin matkatoverit on tavattu ja pysähtymispaikkoja hotellien lisäksi on jo ehditty suunnitella. Kaverilta sain myös lainaan pari opusta reissua varten. Kuume vain pahenee reissun lähestyessä.
Edessä on siis matka Chicagosta Los Angelesiin noudatellen vanhaa valtareittiä muutamien poikkeamien sävyttämänä. Matkaan lähtee kolme HD:ta ja viisi kaksijalkaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti