ESTA

Tuonne Amerikan mantereelle, siis pohjoiseen tarvitsee tuollaisen ESTAn, eli sähköisen matkustusasiakirjan.

Monta viikkoa on saatu jo vitkuteltua tuon täyttämistä ja maksamista, mutta minä tein eilen ja toinen osapuoli tänään. Mitään erikoista noihin ei kyllä liity. Ainoastaan luottokortti pitää olla, että luvan saa maksettua.

Huimat 14 dollaria kustantaa tuo luvan hakeminen. Takeita luvan saamiseen ei ole, mutta harvemmin kuulemma bumerangia tulee. Hyvä rahastusmuoto sinänsä. Ilman ennakkoon tehtyä lupahakemusta ei maahan lähtevään lentokoneeseen ole asiaa saati sitten lentokentälle.

Suomalaisia suositaan Yhdysvaltoihin matkustamisessa. Viisumi ei ole pakollinen suomalaisille ja samaan ohjelmaan kuuluu myös 37 muuta maata. Toki tämä siis helpottaa matkustamista.

Tuo ESTA-hakemus ei todellakaan ole pitkäkestoinen tai hankala kaavake. Muutama rasti ruutuun ja rahat kortilta vastaanottajalle ja homma on paketissa. Tämä ei kuitenkaan takaa maahan pääsyä. Vielä voi kohdemaassa tulla lentokentällä pakit. ESTAlla kuitenkin varmistetaan perustiedot.

Ja huomiona sen verran, että lupa pitää olla haettuna 72 tuntia enne lähtöä. Lupa on kuitenkin voimassa sitten 2 vuotta, että vaikka ei aikataulu ihan varma olisikaan, niin kannattaa hakea ajoissa, ettei unohdu. Meilläkin on ollut monta kuukautta aikaa, mutta eipä saatu aikaiseksi.

Kannattaa sitten tuota lupaa hakiessa huomioida, että on virallisilla sivuilla! Intewepsin ihmeellisestä maailmasta nimittäin löytyy paljon firmoja, jotka "järjestävät" noita lupia ja ottavat provikat välistä. Jotkut ovat kuulemma maksaneet jopa yli 60 dollaria luvasta, jonka saa ihan itse netin kautta haettua. Be careful out there.

Kansainvälinen ajokortti

Pari viikkoa sitten tuli mieleen, että pitäisi hankkia kansainvälinen ajokortti. Tai siis tämä oli mielessä jo aikaisemmin, kun kyseisellä mantereella käyneen kaverin kanssa juttelin ja asiaa kyselin. Viime tinkaan vaan tuppaa usein asiat jäämään.

Yhdysvaltoihin käy Genevessä tehdyn sopimuksen mukainen vuoden voimassa oleva IDP (International Driving Permit). Pidempää lupaa ei tuonne edes kerralla saa.

Kansainvälinen ajokortti ei ole virallinen ajokortti, vaan liite varsinaiseen ajokorttiin, joten ajokortti pitää olla mukana joka tapauksessa. Käytännössä siis kyseessä on paperi, jossa on käännökset varsinaisesta ajokortista. Samassa paperissa on useiden maiden kielille käännetyt liitteet.

Suomessa ainoastaan Autoliitolla on lupa tuon paperin myöntämiseen. Tosin siltikin paperi tarvitsee poliisin leiman. Tästä syystä lappusta ei itselleen saa parissa päivässä, vaan muutama päivä menee toimittamiseen.

Itsellä taisi mennä papereiden postittamisesta 7 tai 8 päivää, joten ei tuo niin hirveän pitkä aika ole.

Suurin hyöty tästä kortista on kuulemma siinä vaiheessa kun arvon Hra Sheriffi huudattaa pilli-vilkku-yhdistelmää ja pyytää siirtymään tien sivuun. Sen sijaan, että taistellaan "teiserin" aiheuttamia jälkisätkyjä vastaan putkassa, voi tämän lappusen esittämällä päästä hieman helpommalla.

Toivotaan kuitenkin, että tätä ei tarvita. Tarkoitus on ajaa ihan sääntöjen mukaan ja rauhassa.

PS. Kelit on aika uhkaavat tuolla pohjoisessa tällä hetkellä. Pitää varmaan pilkkihaalari pakata matkaan.

Pakkasta pukkaa

Jos on outo talvi ollut Suomessa, niin ilmeisesti se on sitä myös Yhdysvalloissa. Ainakin jos tämän hetkisiä sääennusteita tutkailee. Kevät näyttäisi olevan myöhässä keskiarvoihin nähden. Tuo kymmenen päivän ennuste nyt ei tietenkään paljoa vielä kerro huhtikuun säästä, mutta kyllä se jotain suuntaa antaa.

Onneksi parin vuorokauden ajon jälkeen voi toivoa jo lämpimämpiä säitä. St. Louisista eteenpäin pitäisi muutenkin olla huomattavasti lämpimämpää ja perillä Los Angelesissakin on huomattavasti normaalia lämpimämpää tällä hetkellä. Lämpötilat lähentelee poikkeuksellisesti kolmeakymmentä plus-astetta. En valita ainakaan vielä.

Kotona Suomessa pitäisi tulla vielä viikonloppuna jopa 20 senttimetriä lunta. Hieman latistaa keväistä tunnelmaa, kun lupailee kymmenen asteen pakkasiakin yöksi.

Tunnelman nostattajana sen sijaan toimii se, että yksi matkaporukasta on jo prätkäkauden avannut Suomessa. Kuulemma hieman on viileää, mutta ajamaan pystyy kun mieli on lämmin.

Oma pyörä pysyy vielä tallissa ja uskoisin, että se pysyy siellä vielä huhtikuun loppuun saakka.

Ja matkan valmisteluista vielä hieman. Vielä pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja tehdä ESTA-hakemus. Eipä sillä toisaalta kiire ole, 72 tuntia ennen matkaa on takaraja. Kansainvälinen ajokortti on tulossa Autoliitolta. Tuohan ei ole pakollinen, mutta monet sitä suosittelevat ja uskoisin, että hommat hoituu hieman nopeammin jos paikallinen koppalakki sattuu pysäyttämään.

Kypärä on hinkattu puhtaaksi. Vielä pari kertaa ehkä. Nahkapuku on myös rasvailtu jos vaikka vettä roiskii taivaalta. Tosin katetta on pyörässä sen verran, että ei pienet kuurot haittaa.  Kohta harjoitellaan pakkaamista. Siitä sitten tuonnempana.

Mie oon miettiny, jotta Route 66...lähetkö mukkaan?

Jokainen elokuvia katsonut ja moottorin pärinästä nauttinut on varmasti joskus haaveillut Yhdysvaltojen tunnetuimman valtatien päästä päähän ajamisesta.

Route 66 on ollut mielessä pienestä pellavapäästä asti. Siitä saakka, kun reitistä ensimmäisen kerran kuulin ja jotain ymmärsin. Tuolloin mantereen pääväylän läpi ajaminen olisi pitänyt tietenkin suorittaa nelipyöräiselllä.

Teinivuosien aikana unelma vaihtui kaksipyöräisten puolelle ja alle piti tietenkin saada HD. Jossainhan sitä näissäkin hommissa pitää tinkiä, joten pyörän malli ei aivan unelmien mukainen ole. Jollain sitä pitää aloittaa.

Unelman toteuttaminen otti ensimmäisen oikean askeleen eteenpäin, kun kaveri kysyi ohimennen kiinnostusta Amerikan reissuun puolisentoista vuotta taaksepäin. Vastasin välittömästä myöntävästi ja hetkeäkään epäröimättä.

Siitä alkoi miettiminen ja asioiden selvittely ja tuolloinen kyytiläisehdokaskin suostui muistaakseni ilman sen kummempia maanitteluita, vaikka ajankohdasta ei vielä ollut sen tarkemmin tietoa. Kyseinen kyytiläinen asuu nykyään saman katon alla ja intoilee matkasta vähintäänkin yhtä paljon.

Nyt on edessä viimeiset viikot ja matkan lopulliset valmistelut. Loputkin matkatoverit on tavattu ja pysähtymispaikkoja hotellien lisäksi on jo ehditty suunnitella. Kaverilta sain myös lainaan pari opusta reissua varten. Kuume vain pahenee reissun lähestyessä.

Edessä on siis matka Chicagosta Los Angelesiin noudatellen vanhaa valtareittiä muutamien poikkeamien sävyttämänä. Matkaan lähtee kolme HD:ta ja viisi kaksijalkaista.