torstai 10. huhtikuuta 2014

Myrskyvaroitus etelästä

Eilen aamulla Rollasta startattiin ajoissa. Lähtiessä lämpötila oli 35 fahrenheitin paikkeilla, eli noin +2 celsiusta. Ennen matkaan lähtöä visiirit ja penkit piti rapsutella jäästä puhtaaksi. Ei siis mikään kesäkeli.

Illan aikana päivällä lämmennyt penkki keräsi vettä ja aamulla penkit ja visiirit olivat jäässä.

Päivämatkan pituus oli siis 300 mailin paikkeilla, joten päätimme lähteä heti alussa isolle tielle, jotta ehdimme loppupäästä rauhoitella ajoa. Valtatiellä 44 matka eteni todella joutuisasti eikä maisemissakaan ollut valittamista. Kaksi länteen vievää kaistaa, 70 mailia tunnissa, isoja mäkiä ja pitkiä, loivia mutkia. Moottoripyörälle sopivat olosuhteet.

Ajoimme isoa tietä suoraan lähes Jopliniin saakka pari pientä pysähdystä lukuun ottamatta. Joplinissa pitikin jo ruveta vähentämään vaatetta lämpötilan noustua jo 20 asteen nurkille. Ajoviima viilensi siihen saakka. Täällä tutustuttiin myös Wendy's-pikaruokaketjuun. Yllättävää, että täältä saa edullisia, terveellisiä ja ihan oikeasti hyviä salaatteja halvalla.

Joplinista matka jatkui Tulsaa kohti. Pikainen pyrähdys Kansasin osavaltion puolella osoitti, että 30 mailista historiallista tietä voi olla ylpeä. Paikalliset olivat pystyttäneet puljun jos toisenkin lyhyelle matkalle. Ensimmäinen "turistirysä", johon Tulsaan ajaessa pysähdyimme oli Gelena. Kylä oli täynnä Autot -elokuvaa ja kuulemma kylässä oli paljon elokuvan tekijöitä inspiroineita kohteita.

Taustalla näkyy pari elokuvajulkkista.
Gelenasta saatunen hyvien vinkkien perusteella karautimme Miamiin. Tällä kertaa silmät auki. Pysähdyimme moottoripyörämuseossa ja itse kävin hieromassa kauppaa myytävistä kaksipyöräisistä. Onneksi en kauppoja tehnyt.

Miamista löytyy myytakin kuin Harleyta.
Kansas jää taakse.


Miamista eteenpäin matka oli todella raskas liki 15 metriä sekunnissa puhaltaneen sivutuulen takia. Pyörää piti paikoitellen oikeasti ohjata. Matka eteni kuitenkin rivakasti Catoosaan sinisen valaan luokse. Viimeinen paikka ennen Tulsaa. Kuralammikko, jossa valas lepäilee, on näköjään myös kalaisa. Paikallinen perhe kiskoi varttitunnin aikana ainakin pari reilua monnia lammikosta.

Valas on siis ollut aikaisemmin jonkinlainen virkistyspaikka perheille, uimapaikkanakin käytetty. Myöhemmin paikka on asetettu uintikieltoon ja syytä ei tarvitse sen kummemmin miettiä. Itse en viemäriveden väriseen veteen menisi uimaan.


Tänään on edessä Oklahoma City ja Clinton. Ajomatkaa reilut 150 mailia, joten ei pitäisi olla paha rasti. Helle ja etelästä saapuva myrsky saattavat ehkä hidastaa, mutta se selviää kohta, kun matkaan päästään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti